On todella turhauttavaa lukea näitä samoja uutisia kerta toisensa jälkeen. Rion ilmastokokouksessa ei tietenkään saatu mitään kunnollista aikaiseksi, koska maat olivat niin eri viivoilla intressiensä kanssa. EU:lla menee miten menee, ja Syyriassa asiat on todella surkeasti. Siihen kun laitetaan vielä kermana kakun päälle oman maan lama ja irtisanomiset, onkin alkava viikko mukavasti pilalla.
Ahdistusta lisää se, että asioista pitäisi meuhkata, mutta ei huvittaisi olla se suu vaahdossa saarnaava elämäntapaintiaani. Sellainen nimittäin tekee ihmisten olon todella kiusaantuneeksi.
En tiedä kumpi olisi parempi (tai pahempi) vaihtoehto. Se, että A) päättäisi joka toinen päivä, että yksilön teoilla on merkitystä, ja joka toinen päivä, että mitään ei ole tehtävissä, vai B) olisi autuaan tietämätön ja vaan söisi, joisi ja bailaisi välittämättä mistään.
En tiedä kumpi olisi parempi (tai pahempi) vaihtoehto. Se, että A) päättäisi joka toinen päivä, että yksilön teoilla on merkitystä, ja joka toinen päivä, että mitään ei ole tehtävissä, vai B) olisi autuaan tietämätön ja vaan söisi, joisi ja bailaisi välittämättä mistään.
Jos nyt rehellisiä ollaan (samalla peiliin katsoen), kaikki huonosti menevät asiat juontavat juurensa ihmisluonnon itsekkyyteen. Mutta silti on sellainen olo, että voisi vähän läpsiä koneistoja naamalle ja huutaa, että: ”Hereille nyt, mitä vittua te oikein teette?!”
Tässä vaiheessa äiti yleensä sanoo, että ”älähän nyt, kaikki sukupolvet painivat samojen juttujen kanssa, ja ihan hyvin meillä loppupeleissä menee”.
Äidit ovat yleensä oikeassa, joten taidanpa valita vaihtoehdon B) ja juoda pari lonkkua. Kippistä vaan kaikille!
P.S. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että haluaa vääntää veistä haavassa, näiden artikkelien kanssa hoituu suht kivuliaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti