maanantai 9. heinäkuuta 2012

Metsien miehet

Viime päivinä on sattunut kummia juttuja, jotka ovat saaneet minut miettimään vastakkaisen sukupuolen edustajia. Matteja ja Teppoja, Veskua, Tauskia, juoppoja, vaimonhakkaajia, ujoja, sosiaalisesti kelvottomia äänekkäitä juntteja, herkkiä rakastajia, hauskoja huumoriveikkoja, vaatimattomia ja lahjakkaita – suomalaisia miehiä.

Päädyin siihen, että vain suomalainen mies:
  • Viheltää sinulle vasta sitten, kun olet jo hyvin kaukana kuuloetäisyydeltä ja niin, että vihellys ei ole vihellys, vaan säälittävä tuhnu puhallus. (Jos karvamaha vihellät, niin vihellä nyt jumankauta edes kunnolla!!
  • Puhuu kanssasi, mutta katsoo seinään takanasi. 
  • Rakentaa uskomattoman masiinan yksin omin käsin, ja kuittaa sen vaatimattomasti ”puuhailuna”.
  • Osallistuu Satuhäät –ohjelmaan, leikkii pehmoleluilla, pukeutuu satuhahmoksi omiin häihinsä, ja kutsuu vaimoaan poniksi. (Siis MITÄ??!!)
  • Esiintyy oransseissa vakosamettihousuissa karaokessa taiteilijanimellä Topsuli, ja laulaa päin persettä mutta täysillä.
  • Vääntää huippuaamiaisen ja tuo sen sänkyyn, koska haluaa lievittää edellisillan jorauksesta johtuvaa krapulamorkkista. 
  • Lähettää sinulle seuraavan viestin: ”Kysyin eilen tukevassa humalassa yhdeltä tytöltä, että saanko halata sitä, koska se näytti vähän sulta. Tyttö oli jokseenkin kiusaantunut, kun kutsuin sitä serkuks” (Siis voiko tästä tulla muuta kuin hyvälle tuulelle?)
  • Saa sinut itkemään kertomalla, että vaimot jätti, kaverit lähti, ura hiipui ja urheilijasta muuttui alkoholisti, mutta tahto ja rehellisyys jäivät. (Vesku Loiri, siinä vasta mies).
  • Seurustelee seitsemän vuotta ja sitten kosii tyttöystäväänsä veneessä juhannusaattona. (Tommi, oot sankari!
Listaahan voisi jatkaa loputtomiin. Pointti on kuitenkin se, että verrattuna jorgoksiin tai pabloihin, suomalaisissa miehissä on tiettyä aitoutta, jota on pakko arvostaa. Urpoja, noloja, ujoja, itsekkäitä ja tyhmiä he ehkä ovat, mutta ainakin rehellisiä.

Tähän loppuun haluan antaa teille pienen mielikuvan maustettuna Gunnareitten Knockin on Heaven’s Doorilla. On kitara, on isoveljen vanhaan farkkuliiviin pukeutunut pitkätukkainen teinipoika, joka haisee hieltä, rasvalta ja testosteronilta. Sillä on asennetta ja se on päättänyt, että siitä tulee vielä jotakin, vaikka henki menisi. Perkele!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti