Vaan kuinka voikaan olla väärässä. Minulla on ollut teoria: paikoissa, joissa ei tapahdu mitään, ja eläköityvä ikäluokka vie kaupungin väkiluvusta leijonanosan, syntyy luovuutta ja ideoita, koska on pakko. Sain juuri todistaa teoriani todeksi.
Mikkelissä on piskuinen baari, KB eli Keskusbaari (loistava nimi by the way). Kerran viikossa baarissa järjestetään pubivisa. Aivan huippu, suorastaan työviikon kohokohta. Tämän viikon torstaina sain myös todistaa, että kaupungissa asuu muuta kuin mummoja ja pappoja. KB oli ääriään myöten täynnä nuoria, jotka olivat kerääntyneet katsomaan paikkakunnan Elvistä. Hintelää silmälasipäistä kaveria, joka sylki kovisräppiä sellaista tahtia, että oksat pois. Kolahti saman tien. En muista koskaan nauraneeni keikalla niin paljon. Nasevaa, suoraa, asiaa. Kiitos Ilkka!
Seuraavana päivänä jouduin (tai pääsin) töiden puitteissa Mikkelissä ensimmäistä kesää järjestettävään Kesäkatu-tapahtumaan. Tori oli perjantai-iltana ihan täynnä. Oli kaikenlaista puuhaa, ja suureksi yllätyksekseni myös opiskelijaikäisille. Dj soitti musaa ja kansalaisia kehotettiin tottelemattomuuteen maalaamalla graffiteja. Eksyin nettiin stalkkaamaan, mitä muuta samat tyypit ovat järjestäneet. Ulkoilmaelokuvia, bändi-iltoja, paneelikeskusteluja…
Mitä tästä opimme? Aina ei tarvita suuren maailman menoa, niille sattuu ja tapahtuu, jotka avaavat silmät ja nostavat perseen ylös penkistä. Mikkeli, jou.
Kuunnelkaapa tämä. Toimii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti