On se kumma, kuinka muutama taivasta kirkastava säde saa väsyneen viikonlopputyöläisen kesäpirkko- tuulelle. Heinäkuu on ollut päällisin puolin harmaa ja märkä, mikä ottaa huolella aivoon, kun on pyöräiltävä duuniin ja sadetakki on jäänyt kotiin. Mutta ai ai, kun herää auringonpaisteeseen, ja saa rauhassa tuijottaa vihreitä puita ja sinistä taivasta. Kahvi virkistää ja koko kropan täyttää käsittämätön onnentunne.
Tällä viikolla on muutenkin tapahtunut kauniita asioita: vähän väliä facebook on päivittynyt rakkaudentäyteisillä hääkuvilla. Vierailin duunin puolesta erään vahvan naisen kesämökillä, ja tajusin kuinka kaunis Suomi on. Puistonpenkkejä lämmittävät käsikynkässä kihertelevät, puhelimeen tulee soitto ystävältä, joka on juuri kokenut elokuvakohtauksen oikeassa elämässä.
Ihanaa Nina Perssonia lainatakseni: "You get what you give, and hell yes I've lived".
Muistakaa aistia ympäristöä ja olla onnellisia siitä mitä on, eikä onnettomia siitä mitä ei ole. Ihanaa sunnuntaita!
Terveisin,
hörhö, joka muisti taas miten hymyillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti